kuva omasta arkistosta

"Linja-auto ajoi kuoppaista tietä jossakin Yhdysvaltain etelävaltioiden takamailla. Matkustajien joukossa oli hintelä vanha mies, jolla oli kädessään tuore kukkakimppu. Käytävän toisella puolella istui nuori tyttö, joka vilkuili vähän väliä kukkakimppua.

Sitten tultiin vanhuksen pysäkille. Noustessaan ylös mies yhtäkkiä sysäsi kimpun tytön syliin.

-Huomasin, että pidät kovasti kukista, hän selitti. Minusta tuntuu, että vaimoni olisi hyvillään, jos antaisin ne sinulle. Minä selitän asian hänelle.

Tyttö otti kukat ja näki sitten vanhuksen astuvan alas autosta ja kävelevän portista pienelle hautausmaalle."

-Bennett Cerf

Ajattelevainen vanhus niin nuorta tyttöä kuin vaimoaankin kohtaan. Voisi sanoa, että hänellä oli kaunis sydän, joka hellämielisesti ymmärsi, että voi ilahduttaa kahtakin ihmistä antamalla kukat tytölle, joka ilmiselvästi niistä piti. Vaimokin varmaan "keskustelutuokion" sävyn ymmärsi eikä pahoittanut mieltään taivaassa.

Aika kiitää reippaasti, joten remppakin on vielä hitusen kesken. Olen ottanut tavoitteeksi, että hoidan iltaharrastukseni liikunnan suhteen tämän remppaprojektin rinnalla, joten stressata ei siis yhtään,

sillä kaikki valmistuu aikanaan. Tässä kattolistat maalauksen jäljiltä kuivumassa. Enkös keksinytkin hienon idean ja paikan kuivattaa näitä? Nyt listat ovat jo katon rajassakin laitettuina. Se viimeinen maalikerron vielä puuttuu, jotta saan ne yhtymäkohdatkin mahdollisimman hyvin piiloon.

Kaunis harmaa tapetti peittää nyt sitä yhtä seinää. Voi kun minä sitten pähkäilin ja pähkäilin tämän seinän kanssa. Olin tapettikaupassa varmaan tosi kauan, kun etsin sopivia vaihtoehtoja jo niihin kahdella seinällä olevaan seinätapettiin liittyen. Nyt kun tämä on seinällä, niin ei voi kuin todeta, että en olisi voinut paremmin valita, vaikka pieninä paperipaloina ne ensin tuntuivat liian vastakohtaisilta. Prinsessakin tykkäsi tästä tapetista kovin, kun sen hänelle esittelin kotiin tullessani ja hän hyväksyikin oitis valintani.

Nuo listat ovat tänään hankkimiani, joita ajattelin asetella oviaukon ylä- ja sivureunoille. Ainakin koetestaus kylmiltään näytti, että taitaisi nekin aikasten hyvin sopia kohtaansa. Nyt kun vielä onnistun jiirisahalla nuo kulmat saamaan näteiksi. Se on viikonlopun yksi suunnitelluista viimeistelytöistä seinien suhteen.

Viimeisen kattolistapalan olin juuri saanut viikolla paikalleen, kun ovikello soi ja uusi sohvamme saapui kotiin. Täydellinen ajoitus siis. Melkoinen kasa muovia näistä kertyi...

joista osa tässä kuvassa. Pyysin Prinsessaa mannekiiniksi sohvalle, että saadaan vähän käsitystä, että tällä sohvalla mahdumme hyvin molemmat loikoilemaan tarpeen vaatiessa. Prinsessa on runsaat 180cm ja äitee toinen samanmoinen, joten tilaa on molemmille ihan riittävästi. Tuolle divaaniosiolle mahtuu hyvin vielä kolmaskin pitkin pituuttaan, joten loikoilua luvassa jossain vaiheessa. No pitänee tunnustaa, että saapumisiltana oli ihan pakko testata saako tässä sohvassa hyvät pikkutirsat. Arvata saattaa, että vähän liiankin hyvin onnistui

Vielä on puuhaa, kun vanhimman kummipoikani kanssa haetaan uudet kirjahyllyt yms, mutta niistä sitten myöhemmin.

Oikein ihanaista viikonloppua jokaiselle! Nauttikaa elämästä, läheisistänne ja mukavasta talvisäästä!

kuva omasta arkistosta

"Puhumme asiantuntevasti painovoiman laista, mutta jätämme huomiotta toisen yhtä suurenmoisen ilmiön, ajatusmaailmassa vaikuttavan vetovoiman lain. Olemme perillä siitä, kuinka painovoiman laki vetää yhteen ja pitää koossa atomit, joista aine muodostuu - ymmärrämme että lain ansiosta kappaleet pysyvät maan pinnalla ja planeetat kiertoradoillaan. Samalla ummistamme silmämme toiselta voimalliselta lailta, joka vetää puoleemme asioita, joita toivomme tai pelkäämme, lailta joka luo tai tuhoaa elämämme."

-Secret, päivittäisiä elämäohjeita

"Kun oivallamme, että ajatus on voimavara - energian olomuoto - jolla on magneetin kaltainen kyky vetää asioita puoleensa, alamme ymmärtää monien tähän saakka hämäriksi jääneiden asioiden todellisen laidan."

-William Walker Atkinson (1862-1932)

Ajatusten vetovoiman laista ei voi kai koskaan puhua ja kirjoittaa liikaa. Itselläni on hyvin usein tapana kertoa ääneen tästä laista, kun kuulen jonkun läheisen tai tuttavan lausuvan jotain negatiivisuuteen viittaavaa odotusta omassa elämässään.  Jos toistuvasti itselleen toistaa negatiivisia ajatuksia, ne ehkä alkavat toimimaan juuri odotusten mukaisesti eli aina kannattaa ajatella myönteisesti asioista ja elämästään.

Tämä olohuoneeni remontointi on ollut  myös jonkin aikaa ajatuksissani.  Toivelistalla siis koko huoneen uusiminen huonekaluista lähtien. Niin kuin toiveilla on tapana toteutua, niin tässä sitä alkua sitten oli. Kirjahyllyt kaksin kappalein on tyhjennetty ja purettu osiin. Sohvat kuljetettu pois.  Niiden seuraava koti oli kierrätyskeskus sekä kaatopaikka.

Yhdellä seinällä oli vielä jäänyt edellisten tapetointikertojen jäljiltä sen seitsemän tapettilaatua revittäväksi. Tämä vihreä oli ilmeisesti jotain lasikuitutapettia, sillä se oli hieman tiukassa irroitettavaksi.  Sinnikkyys kyllä palkittiin ja saatiin seinä puhtaaksi.  Prinsessa tämän seinän kanssa teki sen suurimman työn, sillä välin kun itse maalasin katon kahteen kertaan.

Kahdelle muulle seinälle tulee tällaista tapettia. Nyt kun sitä on jo muutama vuota seinällä, huomaan sen olevan melkoisen siniharmaapohjainen väritykseltään ripauksella hopeaa. Kaupassa luulin ostavani melko valkopohjaista, mutta niin ne värit vaan muuttuvat erilaisissa valoissa. Tuon yhden seinän kohtalo on vielä avoimena, että maalaanko sen sävy sävyyn noiden kukkien kanssa vai keksitäänkö jotain muuta. Katsotaan....

Mukavaa sunnuntaita itse kullekkin!

t:remonttiLeenu

kuva omasta arkistosta

"Mies tuli kotiin töistä myöhässä, väsyneenä ja hermostuneena. Hänen 5-vuotias poikansa odotti häntä ovella.
POIKA: "Isä, voinko kysyä kysymyksen?"
ISÄ: "Totta kai, mitä on mielessä?"
POIKA: "Isä, kuinka paljon tienaat tunnissa?" .
... ISÄ: "Se ei kuulu sinulle! Miksi edes kysyt tuollaisia?" vastasi mies vihaisena
... POIKA: "Haluan vain tietää, kuinka paljon tienaat tunnissa"
ISÄ: "No jos sinun täytyy tietää, niin tienaan 50 tunnissa."
POIKA sanoi pää painoksissa : "Isä, onko sinulla lainata 25?"
Mies oli raivoissaan, 'Jos ainoa asia minkätakia kysyit tuon kysymyksen, oli se että kinuat rahaa johonkin tyhmään leluun tai muuhun tyhmyyteen, voit marssia suoraan huoneeseesi ja käydä nukkumaan!
Mieti itseksesi miksi olet niin itsekäs! En työskentele rankasti joka päivä tyhmyyksien takia!'
Pieni poika meni hiljaa huoneeseen ja laittoi oven kiinni. Mies istui sohvalle ja alkoi tulla entistä vihaisemmaksi pojan kysymyksistä. 'Miten hän kehtaa kysyä tuollaisia kysymyksiä saadakseen rahaa?' Noin tunnin jälkeen, mies rauhoittui, ja hän alkoi miettimään:
Ehkä oli jotain mihin hän todella tarvitsisi sen 25, eikä siinä, hän ei kovin usein rahaa pyydäkään.
Mies meni pojan huoneen eteen ja aukaisi oven. "Nukutko jo, poika?" Mies kysyi "Ei isä, olen hereillä" vastasi poika.
"Olen miettinyt, ehkä olin liian ankara sinulle aikaisemmin" sanoi mies. "On vain ollut tosi pitkä ja työläs päivä, ja purin turhautumiseni sinuun. Siinä on 25 minkä kysyit."
Poika istui ylös, hymyillen. "Kiitos, isä!" hän huudahti.
Sitten poika kurotti tyynyn alle ja otti sieltä rypistyneitä seteleitä. Mies näki että pojalla oli jo rahaa, ja alkoi vihastua taas.
Pieni poika laski hiljaa hänen rahansa ja katsoi sen jälkeen . "Miksi haluat rahaa, kun kerran sinulla sitä on?" Mies ärähti.
"Koska minulla ei ollut tarpeeksi, mutta nyt minulla on" poika vastasi. "Isä, minulla on 50 nyt. Voinko ostaa tunnin sinun aikaasi? Voitko tulla aikaisemmin kotiin huomenna? Haluaisin syödä kanssasi."
Mies oli murtunut. Hän laittoi kätensä oman pienen poikansa ympärille ja rukoili häneltä anteeksipyyntöä.."

-Ystävältä lainattua ajateltavaa.

Antoisaa alkavaa viikkoa läheistesi ja ystäviesi parissa!

Näin kauniin enkelin posti toi luokseni viikolla. Osallistuin "ruusutarha" -blogin arvontaan ja voitin!! Käykää ihmeessä kurkkaamassa Maten blogissa hänen aivan ihania ja taidokkaita maalauksiaan sekä muitakin kauniita juttuja.

Kiitos vielä kerran Mate tästä todella kauniista enkelistä! Pidän hänestä todella paljon!

Nyt tämä tyttö lähtee taas vähän hommiin, kun on tuo sisustusinspis taas iskenyt. Makuuhuoneeni tulikin jo kuntoon tässä muutama viikko sitten ja nyt on vuorossa olohuoneen uudistaminen. Uudet tapetit on hankittu, kattomaali ostettu ja osin vanhat tapetitkin revitty pois seiniltä, joten kyllä sitä inspistä vielä kovin tarvitaankin ennen kuin kaikki on valmista. Muut harrastukset vievät vielä oman aikansa, joten yhdessä illassa ei viikolla kauheasti homma edisty, mutta eikös sitä sanota, että hiljaa hyvää tulee.

Oikein mukavaa sunnuntaita!

kuva omasta arkistosta

"Levitä rakkautta kaikkialla, ennen muuta omassa kodissasi. Osoita rakkautta lapsillesi, vaimollesi tai miehellesi, naapureille...Olkoot kaikki luoksesi tulleet lähtiessään parempia ja onnellisempia. Ole elävä esimerkki Jumalan ystävällisyydestä. Näkyköön ystävällisyys kasvoillasi, silmissäsi, hymyssäsi, lämpimässä tervehdyksessäsi."

-Äiti Teresa

Muuan sosiologian professroi antoi opiskelijoille tehtäväksi haastatella kahtasataa Baltimoren kaupungin slummeissa asuvaa poikaa. Opiskelijoiden oli määrä antaa kirjallinen arvio kunkin pojan tulevaisuuden mahdollisuuksista. Kaikkien mahdollisuudet arvioitiin olemattomiksi. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin tämä tutkimus osui erään toisen sosiologian opettajan silmiin. Hän antoi omille opiskelijoilleen tehtäväksi ottaa selkoa, mitä pojille oli tapahtunut.

Pojista 20 oli muuttanut muualle tai kuollut, mutta lopuista 180:stä 176 oli menestynyt keskimääräistä paremmin lakimiehinä, lääkäreinä ja liikemiehinä.

Professori oli ällistynyt ja päätti suorittaa lisätutkimuksia. Onneksi kaikki miehet asuivat edelleen kotiseudullaan, ja kaikilta päästiin kysymään, mikä heidän mielestään oli heidän menestymisensä salaisuus. Ja joka kerta vastauksessa mainittiin painokkaasti eräs opettaja.

Opettaja oli yhä elossa. Professori etsi käsiinsä tämän ikääntyneen, mutta yhä pirteän naisen ja tiedusteli, millä ihmeen taikakeinolla hän oli onnistunut opastamaan pojat slummista menestykseen.

Katse säteillen ja hymynhäive huulillaan opettaja selitti: "Se on oikeastaan aivan yksinkertainen juttu. Minä osoitin pojille rakkautta."

-Eric Butterworth/Rakkaus - maailman luovin voima

Ote kirjasta "Kanakeittoa sielulle - toinen kattaus". Kirjan tarinat kertovat myötätunnosta, toiveista ja toivosta, rohkeudesta, sydämiä lämmittävästä lempeydestä, anteeksiannosta, rakkaudesta ja jaloudesta.

Mark Victor Hansen ja Jack Canfield ovat ammattiluennoitsijoita. He ovat näissä tehtävissään tavanneet seminaareissa satoja tuhansia ihmisiä, joiden tarinoita he ovat keränneet kirjoiksi.

Kirpparilöytökirja, upea sellainen, josta varmasti tulen vielä lainaamaan monen monta ihanaa tarinaa.

Mukavaa alkavaa loppuviikkoa!

Mummun mussukat ja taide - blogista sain yllätyksekseni herkullisen tunnustuksen, nam nam... Lämpimät kiitokset halauksen kera!

 Ideana on vastata samoihin kysymyksiin kuin edeltäjä..ja itse nyt huomasin, miten paljon yhteisiä vastauksia olisin voinut jättää Hilkan kommentoimina. Samanlainen maku ilmiselvästi.

..tässä kysymykset ja vastaukset

1. Lempiväri:  turkoosi

2.  Lempieläin: koira, etenkin sellaiset pienet ns sylikoirat

3. Lempinumero:  10

4. Paras alkoholiton juoma: raikas vesi

  5. Facebook tai Twitter: Facebook

6. Intohimosi:  sisustus, bloggaus, käsityöt, lukeminen, jumpat

7.  Lahjojen antaminen vai saaminen: Kyllä siinä tilanteessa on aina jotain kutkuttavaa, kun etsii mieleistä lahjaa perheenjäsenille tai ystävälleen. Mukava niitä ajatuksella hankittuja lahjoja on myös saada.

8. Mieleisin kuvio tai muoto:  sydän

9. Paras päivä viikossa: sunnuntai

10. Lempikukka: Orkidea, ruusu, luonnonkukat

Tunnustuksen haluan ojentaa eteenpäin

..näille ihanille blogeille, joista olen viimeisen vuoden ajan saanut nautiskella:

-kuvauksellista

-Kotiäidin elämää

-Päivin askartelut

-Tuitun tupsut

-Mangomii

kuva omasta arkistosta

"Minä etsin

-joskus epätoivoon saakka -

lopullista suuntaa,

täydellistä varmuutta,

joka pelastaisi minut kaikelta epävarmuudelta

nyt ja aina.

Siten minä kavennan elämää.

Suljen paljon ulkopuolelle.

Lyön laimin paljon tärkeää.

En anna tilaa luovuudelle,

vaan elämän värikylläisyydestä

saan aikaan mustavalkoisen maailman.

Elämä on sidottu aikaan,

sitä ei käy kieltäminen.

Päivien ja vuosien mittaan

kuvat ja merkitykset vaihtuvat,

ja minä olen taas epävarma ja matkalla.

Alusta uudelleen on opeteltava ymmärtämään sellaista,

minkä jo kerran tiesi.

Se on elävän ihmisyyden hinta.

Minun varmuuteni lepää liikkuvuudessa."

-Ulrich Schaffer: Etsin...itseäni ja paikkaani maailmassa

Hienosti sanottu "minun varmuuteni lepää liikkuvuudessa". Aivan, koen juuri noin. Mieli muuttuu, ajatukset muuttuvat, entisestä mustavalkoisesta tuleekin yllättäen värikäs. Hienoa, siis aivan mahtavaa, että voimme muuttaa ajatuksiamme, elämämme suuntaa ja nykyhetkeäkin liikkuvuuden teeman mukaan.

Nyt haluan aivan hurjasti kiittää teitä jokaista blogissani vierailevaa sekä  facebookin fanisivujen tykkääjää, sillä eilen aamulla meni 1000 tykkääjän raja rikki! Päivän aikana teitä tuli vielä 4 lisää, joten raja meni kunnolla rikki. Se on minulle aivan uskomaton luku, jollaista en olisi osannut odottaa missään haavemaailmassani sillä hetkellä, kun tuon fanisivun perustin.

Kiitos, ihan hurja kiitos jokaiselle! Olette tehneet tästä bloggaamisesta minulle yhden hienon harrastuksen elämääni. Ihania, erilaisia blogiystävyyksiä on myös matkan varrella syntynyt, joista ei voi kuin iloita. 

Haluan ojentaa teille kaikille tällaisen virtuaalisen ruusukimpun kiitokseksi lämpöisen halauksen kera!

Kiitos!

kuva omasta arkistosta

"Älä milloinkaan hylkää unelmiasi!

Murheet tulevat ja menevät,

ja onni vaihtelee,

mutta unelmat tekevät

elämästä elämisen arvoisen."

-Marleena Ansio: ote kirjasta Paratiisielämää

Yksi haaveistamme Prinsessan kanssa oli, että joku kesä vietettäisiin päivää Tukholmassa. Viime kesänä jo piti, mutta sitten se vain jostain syystä jäi toteutumatta. Nyt alkuvuodesta tuli ainutlaatuinen tilaisuus, että sain molemmat tyttäreni mukaan reissuun. Ensin oli ajatelmissa viettää päivä Helsingissä shoppailen, mutta sitten Esikoistytär keksi, että mitäs jos...

Sateinen satama jätettiin taaksemme ja...

suuntasimme kohti Tukholmaa. Ensimmäisenä yönä hieman laivaa keikutti, mutta ei pahasti. Nukuin tosi hyvin, tyttäret taisivat hieman valvoa. Esikoisella oli pari liikettä muistissa, minne hän halusi poiketa. Ensimmäisen liikkeen käveltyäni läpi, lähdin vähän tutkimusmatkalle lähistölle ja annoin tyttärille ostosrauhaa.

Hyasintteja ja muita joulukukkia oli torilla myynnissä vielä reippaasti. Aivan uskomaton sää muuten näin tammikuussa. En ole talvitakkia vielä tarvinnut ja en sitä onneksi sitten matkallekkaan päälleni laittanut, sillä lämpöasteita oli muutama naapurivaltiossakin.

Kävelykadun kaunis kello herätti huomioni, joten ikuistaa piti sekin.

Jouluvalojen tunnelmaan ei oikein noin päivällä päässyt, mutta piti nyt pari kohdetta kuvata kuitenkin muistoksi niistäkin.

Esikoisella oli hyvät kartat, joten ostospaikkojen etsintä sujui moitteettomasti.

Ostoskeskuksessa käytiin vähän huikopalaa nauttimassa ja itselleni varasin tämän Julmust-juoman. Maistui kyllä todella hyvälle, kun tänä jouluna kyseistä juomaa ei tullut edes kotiin hankittua.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Keskustaan satamasta menimme taksilla, mutta päätimme olla seikkailunhaluisia matkallamme ja koettaa jospa metrolla päätyisimme sataman lähettyville. Esikoinen oli tästäkin hienosti jo tehnyt etukäteisvalmistelut, joten helppo homma oli sekin.

Tukhoman satamassa lastausta. Toinen laivayö ei mennytkään ihan niin tasaisesti kuin ensimmäinen. Myrskylukemia luvattiin ja niin niitä sitten olikin eli noin 30 m/s. Illan ohjelmia aikaistettiin laivalla tulevan myrskytilan takia. Aika varmat askeleet saivat olla ruokalautasta kuljetettaessa, sillä laiva keikkui jo siinä vaiheessa melkoisesti. Tyttärillä oli molemmilla huono olo, mutta päätettiin, että ruokailu vei huonon olon mennessään ja niin onneksi sitten kävikin. Nukkumaan mennessä Prinsessa suostui melko pian siirtymään yläpetiltä viereeni nukkumaan, kun hänen sänkynsä natisi ja nitisi aikamoisen hurjasti. Äitee nukkui hyvin, mutta tyttäret taisivat valvoa monet tunnit.

Kotimaata  näkyvissä. Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki näin mereltäkin katsottuna.

Navigointilaite ohjasi minut ajamaan keskustan halki, mutta hienosti se sitten loppujen lopuksi sujui, vaikka sitä Helsingissä ajoa usein kauhistellaan. Onneksi minulla oli kaksi muuta silmäparia myös katselemassa, niin huomasi kaiken ympärillään. Raitiovaunujen lähellä ajo oli sekin kokemus ja lisää tarkkaavaisuutta vaativa kulkuneuvo.

 Esikoisen kuvaamaa Helsinkiä.

Matka kotiin kesti vielä muutaman tunnin päälle, mutta onneksi myrsky oli jo laantunut pienoisen tuulen asteelle ja matka sujui joutuisasti. Mennessä olikin hieman hankalampi keli kun sohjoa oli moottoritiellä jonkin verran. Pari autoa ruttaantuneena sitten näimmekin lähellä Helsinkiä. Ohitustilanteita ei suuremmin ollut, kun onneksi suurin osa taisi ymmärtää, että nyt on hieman hankalat olosuhteet ja nopeudetkin pysyisivät sitä kautta sallituissa tai jopa hieman alemmissa lukemissa.

Mukavaa oli tehdä molempien tyttöjen kanssa tällainen minilomanen. Loppiainen sujuu nyt sitten kotoillen rauhallisesti palapeliä tehden ja kutoen. Ehkä pari elokuvaakin tulee katsottua.

Loppiaisen merkitystäkin voi luntata täältä, jos on päässyt unohtumaan.

Rauhaisaa oloa ja eloa Sinunkin päivääsi ja Loppiaisen viettoosi!

kuva omasta arkistosta

"Kaikki mitä haluat olla, tehdä tai saada, toteutuu vain rakkauden avulla. Ilman rakkautta et kykenisi liikkumaan. Rakkauden positiivinen voima ajaa sinut aamulla ylös sängystä, saa sinut työskentelemään, leikkimään, tanssimaan, puhumaan, kuuntelemaan musiikkia tai tekemään kaikkea muuta. Ilman rakkautta olisit kivipatsas. Rakkauden positiivinen voima kannustaa sinut liikkeelle ja synnyttää sinussa halun olla, tehdä ja haluta asioita. Se kykenee luomaan kaikkea hyvää, kasvattamaan hyvän määrää ja muuttamaan hyväksi kaiken negatiivisen. Sinulla on voima hallita tervekyttäsi, vaurauttasi, uraasi, ihmissuhteitasi ja kaikkia elämäsi puolia. Ja tämä voima - rakkaus - piilee sisälläsi.

Jos kerran pystyt hallitsemaan elämääsi ja sinulla on sisälläsi siihen tarvittava voima, miksi elämäsi ei ole suurenmoista? Miksi kaikki elämänalueesi eivät ole kunnossa? Miksei sinulla ole kaikkea sitä mistä haaveilet? Mikset ole voinut tehdä kaikkea mitä haluat? Mikset täyty joka päivä ilolla?

Vastaus kuuluu: koska sinulla on vapaa valinta. Voit vapaasti valita, rakastatko ja käytätkö hyväksesi positiivista voimaa vai et. Joka päivä, joka hetki - tajuat sitä tai et- teet valintaa näiden vaihtoehtojen välillä. Aina kun olet kokenut elämässäsi jotain hyvää, olet rakastanut ja ottanut käyttöösi rakkauden positiivisen voiman. Ja joka ainut kerta, kun olet kokenut jotain pahaa, et ole rakastanut, ja seurauksena on ollut negatiivisuutta. Rakkaus on elämäsi kaikkien hyvien asioiden alkusyy, ja rakkauden puute on kaikkien negatiivisten asioiden, tuskan ja kärsimyksen alkusyy. Mikä murheellisinta, ihmiset eivät tunne eivätkä ymmärrä rakkauden voimaa. Se on heille tuntematon tänä päivänä niin kuin se on ollut kautta ihmiskunnan historian."

"Rakkaus on väkevin ja silti tuntemattomin voima maailmassa."

-Rhonda Byrne: ote kirjasta "Voima"

Elämäni aikana olen monesti huomannut, että sitä saa mitä tilaa. Tuo yllä oleva lainaus on saman asian ydintä yhdessä muodossa. Annoinpa minä elämässäni mitä tahansa, kenelle tahansa, se palaa minulle aina jossain muodossa takaisin olkoon se sitten jotain hyvää tai sitten sitä ikävämpää, negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Aina löytyy väylä, jolla maksetaan ns potut pottuina ja hyvä teko jollain mukavalla, myönteisesti elämääni vaikuttavalla tavalla. Jokin laki vain näitäkin asioita tuntuu hallitsevan.

Onhan elämässäni ollut myös niitäkin asioita, joita ei ole halunnut ymmärtää, että miksi näin tapahtuu, mutta kaiketi nekin jossain vaiheessa elämääni  minulle sitten kirkkaasti  selkenevät, missä kohdin olen toiminut väärin tai ajattelemattomasti.

Siitäkään laista ei pääse yhtenäkään päivänä eroon, että ihan varmasti joka päivä oppii jotain uutta. Koskaan en ole valmis ihmisenä, ystävänä, vanhempana ja huomoivana kanssakulkijana. Jokainen päivä antaa lukuisia mahdolllisuuksia toimia mitä parhaiten, mutta useimmiten ne tilaisuudet valuvat ohi esim. oman mukavuudenhalun vuoksi. Lohduttaudun nyt sillä ajatuksella, että tarpeeksi varmasti eteeni tuodaan tilaisuuksia, joissa voisin yltää aina vain korkeammalle tasolle tässä oppimisprojektissa. 

Kirjan sanoin: "Jos ajattelet ja tunnet, että "elämäni on ihanaa", vedät puoleesi kaikkia niitä ihmisiä, tilanteita ja tapahtumia, jotka tekevät elämästäsi entistä ihanamman." -ajatusmallilla taas uuteen päivään ja uusia ihania asioita kohti

Ihanaa päivää Sinulle

kuva omasta arkistosta

"Niin, Onni on mahtava valtiatar,

joka tietää aikansa ja sen mikä on parasta.

Hän tulee kutsumatta ja saattaa kadota juuri silloin,

kun on eniten rakastettu ja ihailtu.

Hän ei menettele niin kuin häntä itseään miellyttää,

ei ole oikukas eikä epäoikeudenmukainen.

Järkähtämättä hän noudattaa ankaria lakeja

jättämättä selitystä tai neuvoa.

Jos meitä johtaa Onni ilon teille,

annamme hänelle monta kaunista nimeä.

Mutta jos hän pyytää meitä tyhjentämään surupikarin

näemme hänessä paholaisen työkalun."

-Axel Fredenholm:Tilitys elämälle

Olen usein ihaillut tätä Aalto teräsvatia, mutta en ole malttanut ostaa. Nyt sain sellaisen Esikoiselta miehensä kanssa. Lahjan kruunaa vielä nämä lempikarkkini, joita ei ole ihan vähän. Taustalla oleva 1000 palan palapeli on myös heiltä. Palatkin on jo leviteltynä ja hieman valmiiksi saatunakin...

Kahdelta Ystävältä sain myös ihania lahjoja. Poroaiheinen juustohöylä ja Marimekon Lumimarjat kaitaliina sekä tonttu, jonka sisälle voi kätkeä herkkuja. Ihania lahjoja nämäkin kaikki!

Prinsessalta sain mm  Il Divon uusimman levyn. Kyllä nämä miehet osaavat laulaa. Kohta varmaan kuullaan uusimmasta konserttikiertueesta, sillä edellisen kolmen levyn kohdalla niin ainakin on käynyt. Kaikissa kolmessa konsertissa myös olen käynyt, joten kai tästä pienoisesta fanittamisesta voitaisiin jo puhua.

Prinsessa oli käynyt ostoksilla herkkukaupassakin. Nougat eri makuina on herkkuani.

Muutama muukin lahja löysi perille, joten kai lopputuloksena voi todeta, että kiltti olen ollut.

Eilen piipahdin pikaisesti sisustusliikkeessä, kun näin näyteikkunassa tämän tähden. Olen muutamassa sisustusblogissa näitä nähnyt ja ihaillut niiden kauneutta, joten sisälle liikkeeseen vaan kysymään hintaa. Alemyynti oli jo alkanut, joten 40% hinnasta lähti pois ja viimeinen kappale lähti matkaani sieltä näyteikkunasta.

Pimeämmällä tähden valot reikäkuvioineen heijastuvat todella kauniisti ikkunaan. 

Tämän tähden myötä toivotan mukavia alkuvuoden päiviä! Lähden tyttärieni kanssa pienelle lomamatkalle, joten lomakuulumisia varmaan sitten seuraavaksi luettavana.

Pidä itsestäsi huolta!

kuva omasta arkistosta

Tänään, uuden vuoden kynnyksellä, kuiskasin pienen toiveen:

"Anna ystävälleni kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!

Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan,

kuu tietä valaisemaan ja aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin, anna uskoa ihmeisiin,

anna enkeleitä rinnalle kulkemaan."

Hyvää uutta vuotta

Toivon näitä asioita Sinulle ihan oikeasti. Lainatut sanat ovat kauniita, mutta jäävät kauniiksi sanahelinäksi, jos ei ajatuksella ole toiveessa mukana. Pelkkää iloa tämä elämä ei voi olla, mutta omasta ajatusmaailmasta ja uskosta hyvään, kaikkeen ihmeelliseen, mitä emme voi aina järjellä käsittää, on elämässä aina tarjolla tarpeen tullen.

Suurenkin surun hetkellä se auttava käsi aina jostain läheltä löytyy. Itsestä on kiinni  haluaako  ymmärtää annetun  mahdollisuuden ja ehkäpä kaiken tarkoituksellisuuden ja  auttaa itseään hädän hetkellä uskomalla, että ihan varmasti kaikki aikanaan omalla tavallaan järjestyy. 

Omaa elämänsä vuotta kun miettii taaksepäin, en voi olla kuin suuresti kiitollinen kaikesta siitä mitä olen osakseni saanut. Surua, huolta ja vähän murhettakin on mukana ollut, mutta myös järjettömästi onnen hetkiä, suuria tunteita ja uskoa tulevaisuuteen. Asioita on järjestynyt elämässäni kuin huomaamatta ja olen vahvasti tuntenut, että minusta pidetään hyvää huolta.

Enkelit ovat olleet rinnallamme, sen olen tuntenut vahvasti. Isän hautajaisjärjestelypäivänä löysin takistani hautaustoimistosta tultuani pienen, kauniin höyhenen. Hautajaispäivänä, peilin edessä katsoessani vaatetustani, että kaikki on kohdallaan, huomasin hameeni helmassa taas pienen höyhenen. Muutama muukin höyhen on elämääni vuoden aikana ilmestynyt, mutta nämä ovat olleet kaikkein mieleenpainuvimmat, jotka varmasti muistan loppuelämäni.

Joka päivä olen kiitollinen, että selvisimme kolarista kaikki ehjin nahoin, vaikka aineksia olisi ollut vaikka millaiseen lopputulokseen. 80 km tuntivauhdilla on aivan uskomatonta, että kenelläkään ei tapahtunut mitään. Kolmion takaa tulleelle autolle tuli vähäisiä vaurioita, oma autoni meni lunastukseen. Uuden autoni järjestyminen oli sekin aivan uskomattomien sattumien summa, joten uskon, että näin oli sitten tarkoituskin mennä. Niin kuin eräs ystäväni sanoi, tuo oli varmasti tarkoitus tapahtua, että ei mitään kamalampaa olisi sitten myöhemmin sattunut sen auton kanssa. Näin uskon minäkin.Vanhasta piti luopua, että sain uuden tilalle.

Varmasti Sinäkin huomaat monia hienoja hetkiä, huomaavaisuuden ja rakkaudellisuuden muistoja, jotka jättivät Sinulle jonkinlaisen muistiraidan elämääsi onnesta, hyvästä tuurista ja ennen kaikkea sydämen lämmöstä. Kaunissieluisten ihmisten kohtaamisesta jää hieno olo hetkeksi.

Minulla on ollut jo vuosia tapanani ostaa tyttärilleni jokin enkeliaiheinen lahja heille joululahjaksi. Tänä vuonna Prinsessa halusi mukaan valitsemaan heille lahjat ja hienot hän valitsikin. Paikallisessa lahjatavaraliikkeessä on toinen toistaan ihanampia lahjaideoita, joten löytyi sieltä itsellekin pieni lahjus

Angel of Love lumikide-enkeli oli siis oma joululahjani kyseisestä liikkeestä. Tuon vierellä olevan olen myös ostanut itselleni, mutta toisesta liikkeestä. Kauniita molemmat.

Prinsessalta sain Pentikin ison, hienon ja tietysti enkeliaiheisen piparimuotin. Samoin sain häneltä nuo kauniit enkelimagneetit. Muutama muukin aivan upea lahja kaipaa esittelyä, mutta kerron niistä myöhemmin. Nyt oli enkeleiden aika esittäytyä.

Rakkaalta Ystävältä sain monia ihania lahjoja, joista yhdet ovat tässä keittiön valaisimessa muistuttamassa olemassa olostaan. Tämä kuva ei ihan tee oikeutta heidän kauneudelleen, mutta noiden lasipallojen välissä on kauniita lasikoristeisia enkelihahmoja.

Muutamalle ystävälleni ostin myös jotain enkeliaiheista, kuten "Enkeleitä hiuksissani" pokkarin. Niistä lahjoista jäivät kuvat ottamatta. Täytyy ensi vuonna olla muistavampi siinä suhteessa.

Ajatuksella ja :lla toivon Sinulle sitä kaikkea mahdollista hyvää, mitä elämä on Sinulle varannut käsiteltäväksi. Enkeleiden suojelusta ja paljon, paljon onnenpipanoita jokaiseen tulevaan päivääsi!

Hurjasti kiitoksia kaikille vuoden 2011 aikana blogivierailijoille ja etenkin kaikista ihanista kommenteistanne, jotka piristävät aina mieltäni. Ihanaa, että olette olemassa!

:lla  leenuliini

kuva omasta arkistosta

"Jokaisena päivänä

on uudestaan alkamisen

mahdollisuus

Jokaisena päivänä

eletään yksi elämä

- tai kuolema"

-Marleena Ansio: ote kirjasta Paratiisielämää

Valkoinen atsalea kukkii aivan hurjasti. Tahtotilanani oli sisustaa kotia valkoisilla kukilla, mutta ei niitä sitten loppujen lopuksi kertynyt kuin neljä, mutta upeita kaikki.

Kaksi niistä on joulutähtiä, toinen moni-, ja toinen yksilatvainen. Hyasintit tuossa esittelinkin jo aiemmin.

Punaiset tulppaanit eteisen lipaston päällä.

Amarylliskin kukkii jo toista varttaan.

Joulunajan yksi hyväteko oli se, että keräsin kaapeistani itselleni tarpeetonta tavaraa ja lahjoitin ne tuttuun yksinhuoltaperheeseen näin joulun alla. Jouluisia koristeita, verhoja, päiväpeitteitä jne.

Viikko sitten lauantaina aloitin tällaista 1000 palan palapeliä. Se on jännää miten aika jotenkin häviää ja ykskaks huomaa, että on istunut pari tuntia lattialla paikallaan etsien sopivia paloja. Minun täytyy aina miettiä milloin voin aloittaa palapelin kokoamisen, koska se sitten yleensä vie niin mennessään. että muut asiat unohtuvat. Palapelin aloittaminen on yleensä kuulunut joulun ajan rituaaleihin, mutta nyt oli siivoilut niin hyvässä mallissa, niin pääsinkin jo viikkoa aiemmin yhden lempipuuhani pariin.

Jouluaattoiltana laitoimme Prinsessan kanssa viimeiset palat paikoilleen.

Kovasti vettä sataa, huomiseksi luvassa myrskyä, joten ulkona ei ole jouluista, mutta onneksi täällä sisällä jouluinen tunnelma on ihan huipussaan.

Mukavaa Joulun jatkoa

Kopioin jo muutamina vuosina jakamani joulutarinan.

  Tämä tarina on niin kaunis ja liittyy vahvasti jouluuni. Rakastan tätä tarinaa.

Tunteita herättäviä jouluhetkiä ja etenkin uskoa ajatukseen, että kaikki kaunis voi olla mahdollista. Itse uskon vahvasti ihmeisiin ja tietenkin myös Joulun Enkeleihin.

Toivon elämääsi paljon ihania ja kauniita hetkiä, mukavia yllätyksiä ja enkeleiden siipien havinaa! Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Meidän on vain uskottava, että kaikkea hyvää elämäämme ilmestyy aina tarvittaessa.

Rauhallista Joulun Aikaa

Ja sitten se lupaamani tarina:

NIIN MONEN VUODEN JÄLKEEN

"Nuori pastori aloitti innoissaan työnsä kirkossa New Yorkissa juuri
ennen joulua. Kirkko oli kurjassa kunnossa ja pastori pani hihat
heilumaan. Viikko ennen jouluaattoa kaikki oli priimakunnossa.

Yöllä iski myrsky. Aamulla pastoria odotti surullinen näky:saarnastuolin
takana oli ammottava reikä, sillä katto oli vuotanut. Hän luuttusi
lattiat murheellisena ja ajatteli, että jouluaaton jumalanpalvelus
olisi peruttava.

Kotimatkalla hän huomasi hyväntekeväisyysjärjestön kirpputorin, meni
sisälle ja ihastui virkattuun norsunluun väriseen pöytäliinaan, jonka
keskellä oli kirjottu kaunis risti. Pastori osti liinan ja lähti
viemään sitä kirkkoon. Matkalla hän poimi kyytiin vanhan naisen, joka yritti
turhaan ehtiä bussiin.

JÄRKYTYS KIRKOSSA

Kun pastori alkoi sovittaa pöytäliinaa tuhojen peitteeksi, nainen
valahti kalpeaksi. Vapisevalla äänellä hän kertoi virkanneensa
samanlaisen liinan Itävallassa ennen sotaa. Hän kertoi paenneensa
saksalaisia ja aviomiehen piti seurata viikon kuluttua perässä, mutta
tämä oli kadonnut. Nainen pyysi nähdä liinaan kirjotut nimikirjaimet.
Se oli todellakin hänen käsityönsä! Miten se oli päätynyt newyorkilaiselle
kirpputorille?

Pastori halusi palauttaa liinan,mutta nainen kieltäytyi. Siitä olisi
enemmän iloa kirkossa kuin hänen yksinäisessä asunnossaan. Hän suostui
kuitenkin ottamaan vastaan pastorilta kyydin kotiin toiselle puolelle kaupunkia.

AATTOILLAN YLLÄTYS

Jouluaaton tilaisuus oli kaunis ja seurakuntalaiset poistuivat
tyytyväisinä koteihinsa. Vanha mies, jonka pastori oli nähnyt kirkossa
aiemminkin, istui lamaantuneena penkillään. Miksi hän ei halunnut lähteä kotiin?

Kun pastori puhutteli miestä, tämä kysyi, mistä kirkko oli saanut
seinävaatteeksi levitetyn liinan. Se näet oli täsmälleen samanlainen
kuin se, jonka hänen vaimonsa oli virkannut Itävallassa ennen sotaa.
Mies kertoi, ettei hänen pakomatkansa onnistunut ja hän joutui vuosiksi
vankileirille. Sodan päätyttyä hän ei löytänyt vaimoaan.

Pastori vei miehen vanhan naisen asunnolle. Hän auttoi miestä kipuamaan
portaat kolmanteen kerrokseen. Kun ovi avautui, pastori astui
taka-alalle ja näki kun vanhusten katseet kohtasivat. Joulun ihme oli
tapahtunut: aviopari löysi toisensa 35 erovuoden jälkeen. Heidän onnensa
oli virkattu pöytäliinaan, joka oli päätynyt kirkkoon arvoituksellisia teitään."

The Christmas song with Nat King Cole

kuva omasta arkistosta

"Usein kuulee sanottavan, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta jos ajattelee onnen tarkoittavan sattumanvaraisia tapahtumia, silloin väite ei pidä paikkaansa. Onni potkii jokaista. Omaa onneaan ei voi takoa. Se tulee ja menee, miten haluaa. Mutta omaan kohtaloonsa voi vaikuttaa pysymällä valppaana ja käyttämällä onnea viisaasti hyväkseen."

-Charles Evan Cardwell

Aivan, voisin sanoa. Onnenhetkiä tipahtaa jokaisen elämään, mutta jos niistä hetkiä ei osaa huomioida ja tehdä oikeita päätöksiä, kohtalohan siinä myös muuttuu. Omaa elämäänsä kun taas peilaa tähän viisaaseen ajatusryppääseen, huomaa, että muutama onnenhetki on tullut päästettyä pois omistakin käsistä. Rohkeutta on vain yksinkertaisesti joskus puuttunut, vaikka olisi ollut ihan huikeitakin tilaisuuksia edessä. Sisäiset varoituskellot ovat pitäneet huolta, että ihan kaikkeen näennäiseen onneen ei ole tullut lähdettyä mukaan. Haluan kuitenkin uskoa, että olen tehnyt oikeita päätöksiä ja saanut jotain muuta mukavaa onnekasta elämääni.

Pari ystävääni jaksaa välillä muistaa, miten olen päästänyt mahdollisia onnenhetkiä elämästäni, mutta totuus on se, että olen kuunnellut sydäntäni silloin ja sen tuntemusten mukaan tehnyt ratkaisujani. Joskus se järkikin olisi hyvä olla päätöksissä mukana, mutta sydänasioissa kyllä se sydän on ykkössijalla tuntemuksineen ja ajatuksineen. Niitä ei järjen äänellä aina voiteta, vai mitä mieltä Sinä olet?

Jouluaatto on jo viikon päästä. Oma joulunodotus on mennyt todella rauhallisesti ja siivouskin on jo tehtynä. Jouluisia koristeita vielä vähän sinne tänne ja joulu saa puolestani tulla. 

Mahdollisimman kiireetöntä ja stressitöntä joulunodotusaikaa Sinullekkin toivoen,

leenuliini

kuva omasta arkistosta

"Puolin ja toisin me

liian usein selittelemme

moni asia voisi sujua mutkattomammin

ei tarvittaisi niin paljon haavoja

mutta vaitiolo

voisi kertoa hämmennyksestä

ja kavaltaisi

meidät"

-Bickel-Steigert:Kulje tietäsi

28 vuotta sitten sain ihanan, pienen käärön syliini. Esikoistyttäreni, 3980g, näki päivänvalon klo 10.55. Silloinkin oli lauantai, mutta lunta oli paljon enemmän kuin nyt, kuten myös tietysti pakkasta.  Melkein tuntuu siltä kuin sen olisi tapahtunut eilen. Silloinkin oli SuojelusEnkelit matkassa, joten loppujen lopuksi kaikki meni tosi hyvin ja minäkin sain jäädä elämään uutta elämääni. Kiitos siitäkin.

Syntymäpäivää vietimme jo Itsenäisyyspäivänä, kun Esikoisella oli sopivasti silloin vapaapäivä sairaanhoitajan työstään. Pikkusisko paketoi oman lahjansa tällaiseen ruskeaan paperiin.

Puutarhasta hain tänään valkoisia hyasintteja, sillä ajatuksissani oli tehdä jonkinlainen asetelma ja tällainen siitä tuli toistaiseksi

Kuvasta tuli vähän tumman puoleinen. Parvekkeella oli kesän jäljiltä vielä kaksi hyvin voimissaan olevaa murattia, joista toinen pääsi asetelmaan mukaan. Uskomatonta, että ollaan kohta joulukuun puolivälissä ja parvekkeella kukat vielä kukkivat ja nämä muratitkin voivat mainiosti. Lasinen kynttilänjalka vielä keskelle ja siinä se nyt on toistaiseksi.

Oikein ihanaista viikonloppua!

kuva omasta arkistosta

"Nelivuotias tyttäreni on puhunut paljonkin enkeleistä. Hänen mielestään jokaisella on oma suojelusenkelinsä; aikuisella aikuinen enkeli ja lapsella lapsienkeli.

Lapsienkelit eivät hänen mielestään kykene ihan kaikkeen samaan kuin aikuisenkelit.

Kun esimerkiksi ajetaan autolla, niin lapsienkelit eivät pysty lentämään auton nopeudella, niinpä he istuvat auton katolla aikuisenkeleiden lentäessä vieressä.

Yöllä enkelit istuvat ja valvovat sängyn päädyssä."

-Ulla Kauhanen:Enkelin siipien havinaa -kirjasta kertomus, jonka joku suomalainen äiti on lähettänyt kuvataitelijalle enkelikohtaamisista.

Olen nyt muutaman päivän kelannut ajatuksissani kolaripäivän tapahtumia enkä voi tulla muuhun tulokseen, että meillä oli ihan oikeasti hienot SuojelusEnkelit matkassamme. Tuntuu niin uskomattomalta, että 80 vauhdista jarruttaen äkillisesti, kaikki meni niin hyvin kuin meni. Olen niin kiitollinen, että meistä huolehdittiin.

Työpaikalla eräs tuttu kuljettaja kyseli, että mitä kuuluu? Vastasin ääni käheänä ja nuhaisena, että, ihanaa, olemme elossa! Hän katsoi hetken pitkään, joten piti hiukan selittää. Hän kai luuli ensin, että flunssa on kova, mutta hengissä ollaan. Hänellä oli kaunis kommentti, että sinä sait sitä, mitä olet antanut muille. Hyvistä ihmisistä usein huolehditaan. Hän sai liikutuksen kyyneleet silmiini, sillä se oli mielestäni niin hurjan kauniisti sanottu.

Enkeliuskoani lisättiin niin paljon, että uskoni on jotain 200% luokkaa. Kaivoin esille tuon kyseisen kirjankin suomalaisten enkelikokemuksista, sillä meitä on paljon, joilla näitä kokemuksia on, mutta jotka eivät useinkaan julkisesti niistä puhu. Minä olen kyllä nyt jokaisessa mahdollisessa tilanteessa kiittänyt SuojelusEnkeleitä, joten kellään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi vahva uskoni heidän suojelukseensa.

Enkelin siipien havinaa paljon Sinun lähellesi!

kuva omasta arkistosta

06.12.1917 Suomi itsenäistyi.

Aikaa on kulunut 94 vuotta. Millaisia uhrauksia kotimaamme puolesta taistelleet ovat joutuneetkaan tekemään. Osaammeko sitten arvostaa tarpeeksi heidän tekemäänsä työtään? Epäilen, että emme. On monia asioita, jotka ovat meille monelle itsestäänselvyyksiä, kuten maamme itsenäisyys.

Kiitos kaikille heille, koko Suomen silloiselle kansalle, että saamme nyt elää näin, sillä se on ollut aivan hirvittävän rankkaa ja koettelevaa elämää. Surua menetettyjen perheenjäsenten takia, ikuisia traumoja, joista on varmasti vaiettu monessa perheessä.

Kiitos uhrautuvaisuudestanne meidän kaikkien hyväksi!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

kuva omasta arkistosta

Suuren suuri kiitos SuojelusEnkeleillemme!

Jouduimme tänään kolarin toiseksi osapuoleksi Prinsessan ja hänen ystävänsä kanssa, kun olimme matkalla naapurikaupunkiin. Olin juuri tytöille kehunut, että voi, kun on kaunista, kun tuo aurinko noin paistaa. Ei mennyt kauaa, kun erään kärkikolmion takaa auto ajaa suoraan eteemme. Kauhea se hetki, kun tajuaa, että mitä tulee tapahtumaan. Tytötkin olivat molemmat huomanneet, että se auto pysähtyi risteykseen, mutta jatkoikin sitten matkaansa suoraan eteemme. Aurinko ilmeisesti paistoi niin, että he eivät olleet huomanneet meitä. Nopeutta 80, joten melko lailla sain jarruttaa, että sain autoa edes hiukan hillittyä. Prinsessa jälkikäteen sanoi, että hän pelkäsi, että alkaa pian auton takapää heittelehtimään jarrutuksen voimasta, mutta niin ei onneksi käynyt. Ajauduimme suoraa linjaa kohti autoa ja siinä sekunnissa ei paljoa ollut enää tehtävissä. Prinsessan ystävä kyllä sanoi, että se oli pisin sekuntti, minkä hän tietää.

Näin jo kauhukuvia, että mitä tulee tapahtumaan, sillä muistin jostain kuulleeni, että pienessäkin vauhdissa voi tapahtua kamalia. Onneksi nyt ei niin käynyt.  Me, kuten myös vastapuolikin selvisi säikähdyksellä. Oma autoni menee mitä ilmeisemmin lunastukseen, mutta se on tosiaan maallista vain. Pääasia, että kaikki selvisivät vahingoittumina ja hengissä, sillä tilanne olisi voinut olla toisenlainenkin.

Hätäkeskuspuhelun jälkeen soitin veljelleni ja hän hoiti hinauspalvelulle soiton. Nopeasti paikalla olivatkin sitten jo ensiapu, palokunta ja ambulanssi. Ystäväni kävi meidät sitten hakemassa pois kolaripaikalta.

Kyllä siinä ajatuksissa kävi heti enkeleille kiitos, kun törmäys ei ollut alkuunkaan niin vahva ja raju, kuin olisi voinut luulla. Onneksi molemmat tytöt eivät saaneet ainakaan omien sanojensa mukaan mitään traumoja. Sain jo illalla laina-autonkin itselleni veljeltä ja Prinsessa halusi heti sitä lähteä hakemaan, kun olimme kotona. Parasta kai se on itsellekin, että ei anna pelolle valtaa, vaan lähtee tuonne tien päälle uudestaan. Varmasti jonkun aikaa katson kaikki muut kulkijat entistä tarkemmin, että mihin joku nyt kohta sinkoilee autonsa kanssa, mutta toivottavasti se liiallinen reagointi menee kohtuullisessa ajassa ohi.

Jos jotain piti tapahtua, niin onneksi se kävi sitten näin. Ilman kenenkään loukkaantumista tai pahimmassa tapauksessa hengenmenetystä.

Nyt nukkumaan, vaikka en tiedä, että mahtaako se uni ihan vieläkään tulla. On ollut vähän liian jännittävä päivä takana.

Hyvää yötä!

kuva omasta arkistosta

"Jokainen, jonka näkemys rajoittuu eilisen muistoihin, on jo kuollut."

-Lily Langtry

"Tämän päivän mahdollisuuksien ja huomisen unelmien laajuus vaikuttaa tähänkin hetkeen. Ihmisellä on valta suunnitella oma tiensä, asettaa itselleen päämääriä ja toimia määrätietoisesti niiden saavuttamiseksi. Ihmisellä on myös valta perääntyä ja juuttua eilisen menetettyihin toiveisiin.

Kaikki me ajattelemme sitä millaiseksi haluamme tulla ja mietimme kehityksemme yksityiskohtia; se on erinomainen tapa valmistautua tavoitteen saavuttamiseen.

Ihmisellä on ihailtava voima ja valta luoda sellaista minkä voi kuvitella.  Se on pelottava ja vaativa lahja."

-Karen Cacey, Martha Vanceburg:Uuden aamun lupaus

Kohtahan se maaginen yö saapuu, jolloin annetaan niitä lupauksia itselle ja ehkä muillekkin, miten muuttaa elämäänsä, luetellaan toiveita ja keskitytään haaveilemaan. Tuota ajatustyötä pitäisi tehdä useamminkin ja miettiä elämänsä suuntaa ja etenkin sen jälkeen niitä päämääriä, mitä kohti haluaa mennä.

Kertaus on hieno asia tässäkin eli paras tapa on kirjoittaa päämääränsä ylös ja lukea niitä muistiinpanoistaan silloin tällöin ja miettiä, että ovatko nämä vielä minun punaisia elämänlankojani.

Hippasen nurkissa tuulee, enemmän sään puolesta syysmyrskyn aiheita kuin jouluista tunnelmaa, mutta onneksi se joulutunne asuukin sydämessä.

Il Divo:White Christmas laulun sanoin tähän päivään!