"Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu..
Mille meidän istä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää; 
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää
Se on se meidän uusi vauva -nimeä en muista..
Se joskus karjuu niin et' pikkulinnut tippuu puista

Ei kävele, ei konttaa -silti emme pääse karkuun...
sen vuoksi usein yölläkin me heräilemme parkuun
On koira meillä myös vaan vauva näyttää pienemmältä..
ei pääse ruokapöytänkään
 -ei ihme jos on nälkä...

Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu...
Mille meidän isä salaa kuiskaa: baby I love You
Nyt tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee
-niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee..."
~P. Rasinkangas ~

Prinsessan löytämät laulun sanat korttiin, jonka hän teki nimijuhlaan. Itse
 korttia en voinut kuvata, koska Murusen koko nimi koreili sydän aiheisissa
 puukoristeissa kirjain kirjaimelta. 



Eräs aamu viikolla oli minua keittiön pöydällä odottamassa kaunis lintuaiheinen
 laatikko.Laatikosta paljastui kirja: Tarhapäivä. Tämä kirja on jatkoa 
"Yösyöttö" kirjalle, joka mielestäni oli suhtkoht hyvää lukemista.
 Paikoin surullinen, nauraakin sai, joten melko elämänmakuinen teos.
Prinsessa oli tehnyt hienon kortinkin, jonka kansikuva näkyykin kuvasta...



Esikoinen kyseli lahjatoivettani ja kun sellaista ei ollut, hän lupasi ostaa 
jotain hyödyllistä. Sain komean Hackman Kovanaama kasarin.



Kaunis ruusukynttilä ja Onnenhetkiteen sain Ystävältäni.
 Sattumoisin olimme naapurikaupungissa  syntymäpäivänäni Prinsessan kanssa, 
joten piipahdin Pentikin myymälässä ja ostin ihan itsekin itselleni lahjan. 
Minulla oli kymmenen euron lahjakortti käyttämättä, joten hyvään 
tarkoitukseenhan se sitten meni.
 
Muutamat lasilöydötkin on tullut lähiaikoina tehtyä, mutta niistä sitten
 enemmän lasimaailma blogissani.

Kevät on vauhdissa ja kohta ollaan kesässä. Mitään suuri suunnitelmia ei vielä
 tässä vaiheessa kevättä ole kesän varalle, ehkä omat suunnitelmat
 kohdistuukin enemmän tuonne  joskus alkavaan syksyyn,
joten ei kiirehditä vielä sinne asti.

Nautittavaa sunnuntaita ja koko alkavaa viikkoa!
 Itse taidan siirtyä maalaissalaatin tekoon, sillä ostin eilen
paljon  vuohenjuustoa. Herkkuhetkiä siis tiedossa.

kuva korttikokoelmastani

”Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle varta vasten.
Sillä se on tarkoitettu
... iloksi pienten lasten.
Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia, jotka tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle.
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita,
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.
Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin,
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin.
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin. ”

-Ystävän fb seinältä lainattu runo

Ihana päivä eilen
Mummin Murunen sai ihan oikean nimenkin sukumme perinteitä kunnioittaen. Viides sukupolvi siis jo perättäin, kun vanhimman tyttären nimi alkaa L-kirjaimella. Nimi kerrottiin minulle jo aikoja sitten ja se oli iloinen yllätys, että Esikoinen oli ajatellut tätä sukumme perinnettä tässä asiassa, jonka siis hänen miehensäkin oli hyväksynyt. En tuota nimiasiaa oikeastaan ollut edes ajatellut, koska tiesin, että kovin montaa L-kirjaimella alkavaa tytön nimeä ei enää ole käytettävissä, jos ei halua käyttää jonkun tädin, serkun tai heidän lapsiansa nimiä, mutta olihan se mieluinen nimi sitten löytynytkin.

Taitaa vaan mennä aikaa kun Murunen oppii nimensä tunnistamaan, sillä niin monta lempinimeä hänellä on jäänyt elämään ja olemaan, että sanonta: rakkaalla lapsella on monta nimeä, pitää tasan tarkkaan paikkansa.

Vanhemmat pitivät tilaisuuden alussa tervetulopuheen ja Esikoiseni lausui kummin edellisyönä viestittämän runon, joka oli niin hellyyttävä ja ihana, että eihän siinä voinut muuta kuin kyyneileitä pyyhkiä. Luulin kyllä aamulla, että nyt ei tänään tarvitse kyynelehtiä, kun pappi ei ole pitämässä puheita. Toisin siis kävi. Meitä kyynelehtijöitä taisi olla koko salillinen, joten ainut en ollut liikutuksessani. Aivan ihana ja herkänkaunis tilaisuus, josta jokaiselle varmasti jäi  hyvä mieli kotiin lähtiessään.

Paljon otimme kuvia erilaisista kokoonpanoista. Murunen otti tilanteet tyynen rauhallisesti ja tarkkaavaisena. Illalla kuvia lataessani oli hienoa huomata miten paljon enkelipalloja oli myös kuviin eksynyt. Eräässä kuvassa vävyn vierellä on monen monta enkelipalloa, joista yksi on kauniin vaaleanpunainen, jonka luvataan tuovan mukanaan onnea ja rakkautta. Monessa kuvassa Murusen pään vieressä on iso enkelipallo ja hauskanen sattuma oli se, että yhdessä se kuva yhdistää minut ja Murusen, sillä pallo on sydämeni kohdalla ja Murusen pään vieressä.  Ihania kuvia kaikenkaikkiaan noiden enkelipallojen kera. Enkelit olivat kanssamme tuomassa hyvää mieltä ja oloa lisää juhlaamme, joten ihmekös tuo, että juhlat onnistuivat todella hienosti.



Murusen äidille, Esikoiselleni annoin yllätyslahjana sormuksen, jonka olin saanut hänen isältään hänen syntyessään. Puhdistutin ja asennutin kivet uudestaan ja siitä tuli kuin uusi. Jos vaikka tämä sormus aloittaisi uuden tradition äidiltä tyttärelle

Aurinko paistaa täysillä sydämeen asti, toivottavasti Sinullekkin
 

kuva omasta arkistosta

"Jotta universumi voisi johdattaa sinut kohti parempaa ja onnellisempaa elämää, sinun on katseltava ympärillesi ja opittava arvostamaan hyviä asioita tässä ja nyt. Etsi kauniita asioita ja laske sinua ympäröivät ilonaiheet.

Tyytymättömyys ei tee elämästäsi yhtään parempaa ja onnellisempaa. Tyytymättömyys naulitsee sinut siihen missä paraikaa olet, mutta kun arvostat sitä mitä sinulla on, vedät puoleesi yhä enemmän onnea ja hyviä asioita.

Muista että olet magneetti!

Arvostus vetää puoleensa arvostusta!"

-Secret, päivittäisiä elämänohjeita

Hienosti  kiteytetty  positiivisen ajattelun voima. Kiitollisuus on avainsana taas kerran.  Unelmia pitää myös vaalia ja uskoa, että kaikki on mahdollista. Itse olen tässä parin päivän aikana tarkkaan miettinyt, mitä asetan haavegategoriaani seuraavaksi, sillä haaveilla on totta tosiaan taipumusta toteutua. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää miettiä tarkkaan, mitä ja mistä haaveilee. Tavalla tai toisella ne haaveet toteutuvat, mutta yllätyksenä voi tulla se, että mitä kautta ja miten toteutus tapahtuu.

Omakohtaisena oppimisprojektina voisin kertoa esim. siitä, että lapset ovat aina olleet ykkösjuttuna haavelistalla nuoruudessani. Silloin en vain huomannut toivoa ja haaveilla myös siitä läpi elämän kestävästä onnellisesta parisuhteesta. Sitä piti kai itsestään selvänä, kun kerran yhteisiä lapsiakin hankitaan, mutta ei se ole niin.  Mikään ei ole itsestään selvyyttä, sillä kaikkeen mahdolliseen elämäänsä pitää panostaa positiivisella mielellä ja lakata etsimästä niitä tyytymättömyyden aiheuttavia asioita ja hetkiä.

Toisaalta sitten taas yksin kukaan ei harvemmin voi pitää onnellista liittoa pystyssä. Kaksi siihenkin tarvitaan, mutta ajateltavaa se kuitenkin antaa, kuten seuraava tarinakin:

"Larry ja Jo Ann olivat aivan tavallinen pariskunta. He asuivat tavallisen kadun varrella tavallisessa talossa. Muiden tavallisten pariskuntien tavoin heilläkin oli työ ja tuska saada rahat riittämään, ja he yrittivät parhaansa kasvattaakseen lapsensa kunnolla.He olivat tavallisia vielä eräässä suhteessa - he kinastelivat usein siitä, mikä oli vialla heidän avioliitossaan ja kenen syytä vaikeudet olivat.
Mutta sitten eräänä päivänä tapahtui jotakin aivan kummallista.
-"Kuule Jo Ann, minun sukka- ja alusvaatelaatikoissani on jokin taika. Ne ovat täynnä aina kun avaan ne", Larry sanoi. -"Kiitos, kun olet täyttänyt ne."
Jo Ann tuijotti miestään silmälasiensa yli. "Mistäs nyt tuulee?"
-"Ei mistään. Halusin vain sanoa, että on hienoa, kun meillä on sellaiset taikalaatikot."
-Larry oli muulloinkin tehnyt outoja asioita, joten Jo Ann työnsi asian mielestään. Mutta muutaman päivän kuluttua tapahtui taas outoa.
-"Kuule, Jo Ann, kiitos kun olet pitänyt menoista niin tarkkaa kirjaa tässä kuussa. Tarkistin juuri sekkivihon kannat, ja viidessätoista kuudestatoista tapauksesta olit merkinnyt sekin numeron oikein. Se on ennätys."
Uskomatta korviaan vaatteita paikkaamassa ollut Jo Ann katsoi miestään ja sanoi:"Mutta Larry, sinähän valitat aina, että teen numerovirheitä. Mikä sinulle nyt on tullut?"
-"Ei mikään. Halusin vain sanoa, että annan arvoa sille, että yrität niin kovasti."
Jo Ann pudisteli päätään ja jatkoi paikkaamista pohtien ääneen:"Mikähän sille nyt on tullut?"
Mutta maksaessaan sitten seuraavana päivänä ruokakaupassa ostoksiaan sekillä Jo Ann varmisti, että oli merkinnyt sekin numeron oikein. "Miksi minä nyt yhtäkkiä olen niin tarkka näiden typerien numeroiden kanssa?" hän mietti itsekseen.
Hän yritti olla kiinnittämättä huomiota asiaan, mutta Larryn käytös kävi entistä kummallisemmaksi.
-"Olipas upea päivällinen", Larry totesi eräänä iltana. "Kiitos, kun olit nähnyt niin paljon vaivaa. Laskin tässä, että sinä olet tainnut tehdä minulle ja lapsille yli neljätoistatuhatta ateriaa viimeisen viidentoista vuoden aikana."
Ja sitten: "Täällähän suorastaan kiiltää. Siinä on kova työ, että saa kodin näyttämään näin hyvältä." Eikä siinä kaikki, vaan: "Kiitos siitä, että sinä olet sinä. Sinun kanssasi on niin hyvä olla."
Jo Ann oli alkanut huolestua. "Mitä on tapahtunut moitteille ja arvostelulle?" hän pohti.
Jotakin todella omituista oli tapahtumassa hänen miehelleen. Asia varmistui, kun 16-vuotias Shelly tuli valittamaan:" Isä on mennyt ihan sekaisin. Hän sanoi minua äsken hyvännäköiseksi. Niin hän sanoi, vaikka minulla oli kaikki nämä meikit päällä ja tälläiset ryppyiset vaatteet. Isä on aina ennen ollut erilainen. Mikä häntä oikein vaivaa?"
Olipa syy mikä tahansa, Larry ei palannut entiselleen. Päivät kuluivat, ja hän vain jatkoi myönteisiin asioihin keskittymistä.
Jo Ann alkoi ajan mittaan tottua miehensä kummalliseen käytökseen ja joskus jopa hiukan vastentahtoisesti kiitti tätä saamistaan kehuista. Hän oli omasta mielestään oppinut suhtautumaan siihen, mutta eräänä päivänä Larry yllätti hänet aivan uudella tavalla.
-"Minusta sinun olisi hyvä levätä vähän", Larry sanoi. "Minä voin tiskata. Joten irrotapa kätesi siitä paistinpannusta ja mene pois keittiöstä."
Jo Ann seisoi sananttomana hyvin pitkään ja sai sitten sanotuksi: "Kiitos, Larry. Kiitos paljon!"
Jo Ann huomasi kulkevansa hiukan keveämmin askelein. Hänen itsetuntonsa oli parempi ja toisinaan hän jopa hyräili laulunpätkää. Alakuloisuuskaan ei tuntunut vaivaavan yhtä usein kuin ennen. Hän totesi olevansa oikeastaan aika lailla hyvillään Larryn uudesta käytöksestä.
Tähän tarinamme päättyisikin, ellei eräänä päivänä olisi tapahtunut jotain kummallisempaa. Tällä kertaa puhujana oli Jo Ann.
-"Kuule Larry", hän sanoi, "Kiitos, kun olet aina jaksanut käydä töissä ja huolehtia meistä muista. En ole tainnut koskaan ennen sanoa, miten suuren arvon sille annan."
Larry ei ole koskaan suostunut kertomaan radikaalin muuttumisensa syytä, vaikka Jo Ann on yrittänyt urkkia sitä, ja niinpä se kenties jääkin salaisuudeksi elämän muiden salaisuuksien joukossa. Mutta sellaisen salaisuuden kanssa minä kylllä jaksan elää.
Minä olen nimittäin Jo Ann."

-Jo Ann Larsen, ote kirjasta Kanakeitto sielulle, toinen kattaus. Kirjan ovat toimittaneet Jack Canfield ja Mark Victor Hansen

Punaisella kursivoidut ovat niitä, jotka jotenkin sykähdyttivät itseäni. Muutama sananen, mutta oikeassa paikassa lausuttuina voivat saada ihmeitä aikaan. Tarina vaikka kertookin avioliitosta, tämän oppi sopii kaikkiin ihmissuhteisiin. Kuinka usein sitä on tullut sanottua ystäville esim. jotain vastaavaa. Harvemmin, täytyy ainakin itse myöntää.

Kiitos blogiYstäväni, kun jaksoit lukea loppuun saakka!
Mahtavia oivalluksia Sinunkin elämääsi tässä hyvänmielen tuottamisessa kanssaihmisille.
Aurinko paistaa

 

kuva omasta arkistosta

"Sinun ei tarvitse nöyristellä.

Sinun ei tarvitse etsiä hyväksyntää.

Sinun ei tarvitse näytellä hyvää.

Sinun ei tarvitse yrittää olla joku.

Sinun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa.

Sinun tarvitsee olla vain oma itsesi!"

-Marleena Ansio

Mummin Muru on ollut jo loppukesästä lähtien mummin mielessä ja vaatehankintoja on tullut tehtyä aikamoisen runsaasti. Tässä yksi ostamistani mekoista, joka on mielestäni niin ylisuper suloinen. Lupasin tänään ihan suusanallisesti, että mummi huolehtii niistä mekko-ostoista sitten tulevaisuudessakin. Toivottavasti hän tulee niistä silloinkin pitämään, kun oma mielipide on jo kuultavissa.

Ihan vähän aikaa menee vielä, että tämä mekkonen on sopivampi.

Tuon yllä olevan enkelin vein jo sairaalaan Murun ensimmäiseksi suojelusenkeliksi.

"Lapsi syntyy tähtisateesta, rakkaudesta ja pehmoisen untuvan lämmöstä."

Ihan hurjasti kiitoksia kaikille ihanista onnitteluviesteistä, joita sain tuohon edelliseen postaukseen. Elämä alkaa niin hurjan pienestä ja lopputuloksena syntyy tuollainen suloinen tytteli. Kaikki on taas niin ihmeellisen oloista ja taianomaisia asioita täynnä, joita en voi lakata ihmettelemästä.

Ihmeellistä ja ihmeitä täynnä olevaa viikkoa ihan jokaiselle!

Onnenkyyneleitä on vuodatettu ihan hurjasti. Mahtui joukkoon paljon  huolestumiskyyneileitäkin, sillä tyttö joutui suoraan synnytyksestä teho-osastolle hengityskoneeseen joksikin aikaa.  Esikoiselle tehtiin keisarinleikkaus, kun tytön syke huononi jo edellispäivänä.  Nyt onneksi tyttö jo reippaana hengittelee ilman konetta ja voi päivä päivältä paremmin.  Ruokakin kuulemma maistuu jo tosi hyvin.

Tytär ja tyttärentytär paranevat päivä päivältä ja voimistuvat molemmat hyvää vauhtia.

Luin unikirjoituksiani tässä eräs päivä ja sieltä pompahti silmiini tämä kirjoitukseni vuosi sitten. Taisi olla unen sanomana, että vuoden päästä tosiaan syntyy tyttölapsi perheeseemme. Toinen enneuni oli edelliseltä viikolta, kun heräsin kesken unen omaan huutooni: EIiiii. Siinä unessa Esikoiseni soitti minulle ja kertoi lapsella olevan ongelmia. Minä sitten reagoin hänen sanomiseensa tosiaan kovaa huutamalla tuon ei sanan. Herätessä oli ikävä tunne sydänalassa, mutta työnsin sen tunteen taka-alalle ja päätin unohtaa koko unen ja uskoa, että kaikki menee tosi hyvin. Synnytyksen jälkeen,  kun tyttäreni  soitti, suustani pääsi tuo lause, että tätä se uneni sitten tiesi. Vähän ennakkoon jo minulle kerrottiin, että jotain ongelmaa voisi olla, mutta tätä unta en halunnut ottaa mitenkään todesta. Kyllä nyt on lähipäivinä normaalia enemmän tullut kiitosta lähetettyä tuonne yläkertaan, että kaikki meni loppujen lopuksi sitten hyvin.

Rakkauspakkaus

On se pienen ihmisen elämä ihmeellistä!

Rakkautta on ihan hurjasti jaettavaksi tällekin pikkuiselle monesta suunnasta. Monet illat on mennyt puhelimessa, kun ystävät ja sukulaiset ovat soitelleet ja kyselleet kuulumisia vauvan ja äidin kunnosta. Monta kyyneltä on vierinyt pitkin poskea molemmin puolin onnesta ja huolesta, mutta nyt tästä eteenpäin toivottavasti on vain niitä onnenkyyneileitä helminä lisää tulossa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

:lla Onnellinen mummi

kuva omasta arkistosta

"Linja-auto ajoi kuoppaista tietä jossakin Yhdysvaltain etelävaltioiden takamailla. Matkustajien joukossa oli hintelä vanha mies, jolla oli kädessään tuore kukkakimppu. Käytävän toisella puolella istui nuori tyttö, joka vilkuili vähän väliä kukkakimppua.

Sitten tultiin vanhuksen pysäkille. Noustessaan ylös mies yhtäkkiä sysäsi kimpun tytön syliin.

-Huomasin, että pidät kovasti kukista, hän selitti. Minusta tuntuu, että vaimoni olisi hyvillään, jos antaisin ne sinulle. Minä selitän asian hänelle.

Tyttö otti kukat ja näki sitten vanhuksen astuvan alas autosta ja kävelevän portista pienelle hautausmaalle."

-Bennett Cerf

Ajattelevainen vanhus niin nuorta tyttöä kuin vaimoaankin kohtaan. Voisi sanoa, että hänellä oli kaunis sydän, joka hellämielisesti ymmärsi, että voi ilahduttaa kahtakin ihmistä antamalla kukat tytölle, joka ilmiselvästi niistä piti. Vaimokin varmaan "keskustelutuokion" sävyn ymmärsi eikä pahoittanut mieltään taivaassa.

Aika kiitää reippaasti, joten remppakin on vielä hitusen kesken. Olen ottanut tavoitteeksi, että hoidan iltaharrastukseni liikunnan suhteen tämän remppaprojektin rinnalla, joten stressata ei siis yhtään,

sillä kaikki valmistuu aikanaan. Tässä kattolistat maalauksen jäljiltä kuivumassa. Enkös keksinytkin hienon idean ja paikan kuivattaa näitä? Nyt listat ovat jo katon rajassakin laitettuina. Se viimeinen maalikerron vielä puuttuu, jotta saan ne yhtymäkohdatkin mahdollisimman hyvin piiloon.

Kaunis harmaa tapetti peittää nyt sitä yhtä seinää. Voi kun minä sitten pähkäilin ja pähkäilin tämän seinän kanssa. Olin tapettikaupassa varmaan tosi kauan, kun etsin sopivia vaihtoehtoja jo niihin kahdella seinällä olevaan seinätapettiin liittyen. Nyt kun tämä on seinällä, niin ei voi kuin todeta, että en olisi voinut paremmin valita, vaikka pieninä paperipaloina ne ensin tuntuivat liian vastakohtaisilta. Prinsessakin tykkäsi tästä tapetista kovin, kun sen hänelle esittelin kotiin tullessani ja hän hyväksyikin oitis valintani.

Nuo listat ovat tänään hankkimiani, joita ajattelin asetella oviaukon ylä- ja sivureunoille. Ainakin koetestaus kylmiltään näytti, että taitaisi nekin aikasten hyvin sopia kohtaansa. Nyt kun vielä onnistun jiirisahalla nuo kulmat saamaan näteiksi. Se on viikonlopun yksi suunnitelluista viimeistelytöistä seinien suhteen.

Viimeisen kattolistapalan olin juuri saanut viikolla paikalleen, kun ovikello soi ja uusi sohvamme saapui kotiin. Täydellinen ajoitus siis. Melkoinen kasa muovia näistä kertyi...

joista osa tässä kuvassa. Pyysin Prinsessaa mannekiiniksi sohvalle, että saadaan vähän käsitystä, että tällä sohvalla mahdumme hyvin molemmat loikoilemaan tarpeen vaatiessa. Prinsessa on runsaat 180cm ja äitee toinen samanmoinen, joten tilaa on molemmille ihan riittävästi. Tuolle divaaniosiolle mahtuu hyvin vielä kolmaskin pitkin pituuttaan, joten loikoilua luvassa jossain vaiheessa. No pitänee tunnustaa, että saapumisiltana oli ihan pakko testata saako tässä sohvassa hyvät pikkutirsat. Arvata saattaa, että vähän liiankin hyvin onnistui

Vielä on puuhaa, kun vanhimman kummipoikani kanssa haetaan uudet kirjahyllyt yms, mutta niistä sitten myöhemmin.

Oikein ihanaista viikonloppua jokaiselle! Nauttikaa elämästä, läheisistänne ja mukavasta talvisäästä!